Selaat arkistoa kohteelle Atena.

Mayer, Emeran: Viisas vatsa (Suom. Ulla Lempinen & Aura Nurmi, Atena 2017)

1.8.2017 Tietokirjallisuus

Lääketieteen tohtori Emeran Mayerin kirja Viisas vatsa on kiehtova teos suoliston ja aivojen välisestä yhteistyöstä. Viime vuosina on yhä enenevässä määrin todettu, että suoliston hyvinvoinnilla on todella suuri merkitys niin ihmisen fyysiselle kuin henkisellekin hyvinvoinnille. Onhan tästä elimestä alettu käyttää nimitystä ”toiset aivot”. Tämä nimitys ei Mayerin mukaan ole liioittelua kun ottaa huomioon, että suolistossa on tuhat kertaa enemmän mikrobeja kuin aivoissa ja selkäytimessä ja ihmisperäisiä soluja on kymmenen kertaa enemmän kuin koko elimistössä. Suolisto myös painaa enemmän kuin esim. aivot tai sydän. Suolisto on siis aivoihin verrattava tietojenkäsittelylaitos. Mayer selittää kirjassaan populaarilla otteella käyttäen apuna potilasesimerkkejä kuinka aivojen, suoliston ja niissä olevat mikrobistot viestittävät jatkuvasti keskenään ristiin ja rastiin.

ViisasVatsa

Tutkimuksissa on todettu, että stressi tai voimakas ahdistus muuttavat suoliston supistelua, verenvirtausta ja ruoan vauhtia. Yleensä masentuneen suolistossa kaikki hidastuu ja näin ollen hyvinvointi huononee entisestään. Voidaankin vain arvailla minkälaisia muutoksia krooninen viha, suru tai pelko suolistossa aiheuttavat. Suoliston mikrobit eivät siis vaikuta vain ruoan sulattamisessa, vaan niillä näyttää olevan suuri rooli tunteita ja käyttäytymistä ohjaaviin järjestelmiin. Ei ole yksin aivojen asia, millainen olo meillä on tai miten aivomme kehittyvät ja ikääntyvät. Onkin aavisteltu, että esim. Alzheimerin taudin alku voisi piillä suolistossamme.

Emeran Mayerin kirjassa käsittelemät asiat ovat alkaneet kiinnostaa tieteilijöitä suuremmassa määrin vasta viime vuosina. Hän uskookin, että tiedon lisääntyessä meidän käsityksemme esimerkiksi ruoan vaikutuksesta emotionaaliseen ja henkiseen hyvinvointiin muuttuu. Tämän myötä esimerkiksi masentuneen ihmisen hoito voi olla hyvinkin erityylinen tulevaisuudessa kuin tänä päivänä.

Mayer kiinnittää huomiota mm. siihen kuinka raskaana olevan naisen korkea stressitaso heikentää vauvan terveyttä. Nämä vauvat kehittyvät hitaammin, painavat vähemmän syntyessään ja ovat herkempiä erilaisille infektioille. Myös varhaislapsuuden ruokavalio muokkaa mikrobiston monipuolisuutta ja sen kykyä vastustaa infektioita. Tänä aikana sattuneet ”kömmähdykset mikrobiston ohjelmointivaiheessa” saattavat aiheuttaa ongelmia aikuisiällä alkaen liikalihavuudesta ärtyvän suolen oireyhtymään. Mutta Emeran Mayer kuitenkin muistuttaa, että vaikka lapsuudessa suoliston mikrobisto olisikin saanut huonon ”ohjelmoinnin”, peli ei ole menetetty. Ihminen pystyy omalla ruokavaliollaan parantamaan oman mikrobistonsa toimintaa. Loppupeleissä olemme jokainen oman suolistomme herra.

Viisas vatsa on ehdoton luettava kaikille, joita suoliston ja aivojen välinen yhteistyö kiinnostaa. Sekä kaikille suolisto-ongelmista tai esimerkiksi masennuksesta kärsineille, jotka voivat kirjan luettuaan saada uusia oivalluksia olonsa helpottamiseksi.

JG

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta!

Martina Haag: Olin niin varma meistä (Suom. Riie Heikkilä, Atena 2017)

27.3.2017 Kaunokirjallisuus

Martina Haagin kirja Olin niin varma meistä on riipaiseva avioerokuvaus. Kirjan päähenkilön Petran maailma romahtaa, kun hän saa selville, että hänen puolisonsa Anders pettää häntä. Petra yrittää lasten vuoksi esittää tyyntä, mutta pään sisällä hän on lipumassa hulluuden partaalle. Mikään ei siis ole kuten ennen ja päivistä tulee selviytymistaisteluita: Uni ei tule, ruoka ei maita ja sängystä pääsee ylös vain lääkkeiden voimalla.

Petra päättää kirjassa lähteä mökkivahdiksi pohjoiseen Rahnukkaan. Näin hän pääsee irtautumaan kaikesta arkisesta mikä muistuttaa Anderssista. Mukaansa Petra ottaa vain kissansa Kapteeni Kuonon ja ruokatarpeita. Sitävastoin tupakat sekä uni- ja mielialalääkkeet hän jättää kotiin. Vaaratonta elämä ei ole erämaassakaan, vaan häntä varoitetaan menemästä lähellekkään Taalujärveä, joka on kuin kirosana paikallisille. Pohjoisen reissusta tuleekin Petralle iltsensä löytämis- sekä selvitymismatka.

Martina Haag osaa kirjassaan kuvata niin sydäntäsärkevästi ja realistisesti jätetyn Petran surua, joten ei tule yllätyksenä, että hän on itsekin kokenut avioeron. Kirjan kirjoittaminen saattaa olla ollutkin hänelle jonkilaista terapiaa ja surun käsittelyä.

Kirja Olin niin varma meistä sopii lukemiseksi kaikille eronneille ja jätetyille, mutta myös kaikille niille, joilla on kokemusta surusta ja luopumisesta, vaikka lemmikkieläimen kohdalla.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta.

A-M S

P.S. Lue myös Ullan arvio kirjasta!

Ilana Aalto: Paikka kaikelle (Atena 2017)

27.2.2017 Tietokirjallisuus

Kulttuurihistorioitsija ja ammattijärjestäjä Ilana Aalto on kirjoittanut syvällisen, lempeän ja feministisen kirjan ihmisten tavarasuhteesta. Kirja ei niinkään anna pelkkiä ohjeita siihen, miten tavaraa karsitaan onnistuneesti, vaan enemmänkin sitä miksi ihmiset suhtautuvat tavaroihin niin kuin suhtautuvat. Kirja on siis oivaa luettavaa myös niille, joilla ei ole tarvetta tai kiinnostusta raivata tavaroitaan.

Tavaroiden haaliminen on hyvin inhimillistä ja Aallon mukaan tavarat eivät ole vain materiaa. Hänelle ne ovat osa ihmisten välistä viestintää. Haluamme kodillamme, huonekaluillamme, kirjahyllyllämme ja astiastoillamme viestiä muille ihmisille millaisia olemme, millaisiksi haluamme tulla ja mitä arvostamme elämässä.

Viime aikoina moni suomalainenkin nainen on hurahtanut japanilaisen Marie Kondon konmaritus -ohjelmaan. Sen perusajatuksen on käydä läpi tavarat kysymällä jokaisen esineen kohdalla: tuottaako tämä minulle iloa. Aalto käsitteleekin luonnollisesti myös konmaritusta. Hän tunnustaa metodin hyvät puolet, kuten sen, että se voi lisätä ihmisten arvostusta tavaroitaan kohtaan ja näin vähentää tavaroiden näkemistä vain kertakäyttöisinä. Toisaalta tavaroiden karsiminen vain sen perusteella tuottaako kyseinen esine meille iloa, on itsekästä ja on mahdollista vain länsimaisessa runsaudessa eläville ihmisille.

Vaikka Aalto ei pakota ketään tavaranraivaukseen, jos kokee että siihen ei ole tarvetta, hän kuitenkin liputtaa sen puolesta, että ihmiset eivät haalisi tavaraa ylettömästi. Hän muistuttaa, että helposti monen elämässä onkin käynyt niin, että ihmiset elävät asumista varten eikä toisinpäin. Kun rakennetaan isoja taloja, jotka täytetään lattiasta kattoon tavaroilla, lisää se työmäärää kodissa, jolloin aikaa ei jää muihin tärkeisiin asioihin. Siivoaminen kun käy helpommin, kun tavaraa ja tilaa ei ole liikoja.

Vaikka tiedostaisimmekin, että vähemmän tavaraa, vähemmän siivottavaa jne. Niin silti moni kuitenkin kokee tavaroiden ostamisen houkuttelevaksi, koska sehän on kivaa ja tuottaa iloa. Aalto kuitenkin muistuttaa, että kuluttamisen tuottama onni on lyhytaikaista. Ihminen kun tottuu hyvin nopeasti uuteen ostokseensa. Jopa lottovoittajien onnentunne hiipuu melko pian samalle tasolle kuin mitä se oli ennen voittoa. Tutkimuksissa on todettu, että voitto voi jopa heikentää ihmisten onnellisuutta yhtäkkisen suuren rahamäärän tuodessa elämään aivan uudenlaisia ongelmia.

Mutta jos haluaa ostaa onnea kuluttamalla, mikä avuksi. Aalto tuo esiin tutkimuksia, joissa on todettu, että ostettu elämys (elokuvalippu, teatterikäynti, konsertti, huvipuisto, ravintolakäynti) tuo huomattavasti pidempikestoista onnea kuin uusi tavara. Toisin kuin yleisesti voisi luulla, elämys kestää aikaa toisin kuin esine, johon tottuu tai joka voi hajota. Elämys tuottaa positiivista energiaa jo ennakkoon ja jälkikäteen kun muistellaan kokemusta.

Aallon teos herättää kyseenalaistamaan omia kulutustottumuksiaan ja katsomaan kodissa olevia esineitä uudella tavalla. Aalto kiteyttääkin hienosti kuinka monimuotoista tavarasuhteemme on:

”Elämämme tavaran kanssa punoutuu kotien ja asumisen historiaan, naisten ja miesten väliseen työnjakoon, käsityksiimme yhteiskuntaluokkista ja siitä, mitä on hyvä elämä.”

JG

Pekka Matilainen: Muutoksen tekijät (Atena 2016)

10.9.2016 Tietokirjallisuus

Matilaisen kirjassa Muutoksen tekijät pohditaan renessanssin syntyä ja perintöä. Kirja pyrkii kattavaan läpileikkaukseen antiikin ajoista läpi keskiajan ja renessanssin aina teollistumiseen ja moderniin aikaan asti.

Kirjan alussa käsitellään antiikkia ja pohditaan syitä antiikin Rooman hiipumiseen. Oli mielenkiintoista lukea miten jo antiikissa ihmisen elämässä oli samoja elementtejä kuin nykyisinkin. Suurkaupungeissa oli esimerkiksi asuntopula ja melu-ja saasteongelmia. Rikkaat pakenivatkin usein maaseuduille huviloilleen (”kesämökeille”). Miksi kukoistava Rooma ja antiikin kulttuuri sitten tuhoutui? Syitä ja selityksiä lienee monia. Matilainen tarjoaa kirjassaan yhden selitysmallin:

Rooman valtakunta yksinkertaisesti väsähti. Se koversi itsensä ontoksi, elinvoima katosi, ydintä ei enää ollut. Kristityt vain täyttivät tyhjäksi jääneen tilan.

muutoksen-tekijat

Keskiajan jälkeen humanistit löysivät jälleen antiikin kulttuuriperinnön ja renessanssi käynnistyi. Katsetta ruvettiin siirtämään pois tuonpuoleisen odotuksesta kohti ihmiskeskeisempää ajattelua. Kirjan mukaan humanismi loi maaperää uskonpuhdistukselle ja tieteellisen maailmankuvan tulolle. Vaikuttiko renessanssi tavallisten ihmisten arkeen vai oliko se vain älymystön piirissä ollut ”harrastus”. Tähän kysymykseen ei ole varmastikkaan ole yksiselitteistä vastausta. Varmaa kuitenkin on, että renessanssin sysäämä tieteen ja tekniikan kehitys johti vääjäämättä muutoksiin ihmisten elämässä. Viimeistään teollistuminen aikaansai valtavia muutoksia sekä ihmisen arjessa että kaupunkikuvassa. Kirjassaan Matilainen kertoo:

Tekniikan kehitys, globalisaatio, suurten joukkojen esiinmarssi, joukkotuotanto, kulutus, kaikki ne ovat saman prosessin ilmenemismuotoja, jolla vanha maailma kuopattiin…

Pekka Matilaisen kirjaa Muutoksen tekijät voi suositella kaikille antiikista, renesanssista tai esimerkiksi eurooppalaisista humanisteista kiinnostuneille.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Kirjan löydät Turun Kansallisen Kirjakaupan myymälöistä ja verkkokaupasta.

A-M S

Roope Lipasti: Viimeiset polttarit (Atena, 2016)

21.6.2016 Kaunokirjallisuus

Kuva1754

”–Tarmo oli aina korrekti. Hän puhui kirjakieltä, eikä hänestä koskaan tiennyt, oliko hän tosissaan vai ei. Oli mahdollista, että hän oli maailman tylsin ihminen, mutta yhtä lailla oli mahdollista, että hän oli yksi maailman johtavia humoristeja.”

Kirja alkaa kahdeksan miehen kokoontuessa yhteen jo kymmenettä kertaa peräkkäin, juhlimaan Tarmon polttareita. Tarmo itse ei ole juhlijoiden mukana, vaan on ollut kuolleena jo useamman vuoden, Tarmoa ei kuitenkaan unohdeta. Juhlaa isännöi Tarmon veli Maija, jolla on järkyttävä uutinen kerrottavana vanhoille ystävilleen. Maijan vieraiksi saapuu Ruben (heikosti menestynyt kirjailija ja kyyninen humoristi), Matti (menestyvä lääkäri, joka vasta nyt kaipailee perhettä), Jaakko (satunnaisesti menestyvä diplomi-insinööri ja perheenisä), Vesa (vanhaan elämäänsä kyllästynyt ultrajuoksija), Mingus (muusikko), Joska (hyvännäköinen, mutta elämässään epäonnistunut raksamies), Tuomas (tuore isä) sekä ainoana naispuolisena juhlijana Elise.

”Elise oli tyytyväinen ja näytti siltä, että saattaisi nukahtaa uudestaan. Mingus haki tuubansa ja soitti tuutulaulun. Porukka yhtyi kaksiäänisesti mukaan. >>Juodaan viinaa>> kaikui Tuu tuu tupakkarullan sävelellä. Kun viimeinen säe loppui, Elise oli palannut keskeytyneille päiväunilleen.”

Lipasti antaa tarinan aikana vuorotellen puheenvuoron jokaiselle miehelle ja saamme keskittyä keski-ikäisen miehen elämän iloihin ja suruihin heidän mukanaan. Kaikki nyanssit elämän skaalalla käydään läpi kun miesten elämästä kaivetaan esiin monenlaisia tunteita; rakkaus vaimoon ja lapsiin, oman lapsen kaipuu, kiihkeä salasuhde nuoreen naiseen, katkeruus paremmin menestyneitä kohtaan, ystävien välistä järkähtämätöntä ja hiljaista kiintymystä sekä paljon muuta. Yleisenä teemana on oman elämän inventaari, vuorotellen katsotaan menneeseen ja tulevaan: mitä olisi voinut tehdä toisin, mitä toivottavasti vielä ehditään saavuttaa ennen kuin viimeinen hetki koittaa itse kullakin.

”Maija kuunteli kuorsausta teltan ulkopuolella. Hän ei malttanut mennä nukkumaan, hän halusi saada kiinni viimeiset hetket Tarmon polttareista ennen kuin ne leviäisivät taivaalle eikä niitä enää olisi.”

Suosittelen kirjaa kaikille humoristisen ja sympaattisen kerronnan ystäville. Viimeiset polttarit on erinomainen lomakirja, joka sisältää juuri sen verran vakavampaakin ainesta, että ei turruta lukijaa liikaa. Jokainen lukija löytää varmasti kirjasta hahmon, jonka ajatukset tuntuvat jotenkin tutuilta ja jonka kohtalo ehkä kolahtaa paremmin kuin muiden. Kirja kannattaa lukea vaikka jo sen vuoksi, että tietäisi miksi Maijaa kutsutaan Maijaksi ja mikä on hänen synkkä salaisuutensa ja mihin se lopulta johtaa.

VN

Kiitos kustantajalle pyydetystä arvostelukappaleesta.

Kirjan saa tilattua Turun Kansallisen Kirjakaupan verkkokaupasta tai ostamalla suoraan myymälöistämme.