Selaat arkistoa kohteelle Bazar.

Kate Morton: Talo järven rannalla (suom. Hilkka Pekkanen, Bazar 2017)

25.9.2017 Kaunokirjallisuus

Juhannuksena 1933 Edevanen perhe valmistautuu perinteiseen keskikesän juhlaan suuressa ja kauniissa talossaan järven rannalla. Juhlat päättyvät kuitenkin tragediaan, kun perheen kuopus pieni Theo-vauva katoaa yön pimeydessä. Suuresta poliisioperaatiosta huolimatta Theo-vauvan katoaminen jää mysteeriksi. Perheen elämä ei palaudu enää entiselleen ja he hylkäävät kotitalonsa.

70 vuotta myöhemmin pakkolomautettu Sadie Sparrow matkustaa leskeksi jääneen isoisänsä luokse Cornwalliin tarkoituksena kerätä itsensä pilalle menneen rikostutkinnan jälkimainingeista. Lomailu jää kuitenkin toissijaiseksi kun Sadie juoksulenkillään löytää metsien suojasta järven rannalta hylätyn talon. Kurkistaessaan taloon kaikki näyttää pysähtyneen. Sadien mielenkiinto herää ja talo ei jätä häntä rauhaan varsinkaan kun hän saa selville tragedian, joka kohtasi sen asukkaita 70 vuotta sitten.

Samaan aikaan Lontoossa kuuluisa rikoskirjailija A.C. Edevane tuskailee uusimman kirjansa kirjoittamisen kanssa. Vaikka kirjoittaminen on aina haasteellista, on tällä kertaa työn eteneminen erityisen takkuista. Johtuuko luomistyön vaikeudet syyllisyydestä, joka ei jätä rauhaan, vaikka tunteeseen johtaneista tapahtumista on jo kymmeniä vuosia. Ja kun Sadie Sparrow ottaa yhteyttä Edevaneen halutakseen keskustella hänen kanssaan, hän tietää ettei menneisyyttä voi enää paeta.

Muistikirjat esittävät isoa roolia Kate Mortonin uutuusteoksessa.

Kate Mortonin uutuus ei petä tälläkään kertaa. Tiiliskiven paksuisen lukuromaanin tapahtumat etenevät sujuvasti eteenpäin pitäen lukijan otteessaan. Se on oivaa luettavaa niin dekkareiden kuin romaanienkin ystäville. Samalla kun Morton vie lukijansa selvittämään vanhaa rikosta, kuvaa hän elävästi myös ensimmäisen maailmansodan aikaisten rakastavaisten elämää, 1930-luvun perheidylliä kuin naimattoman naispoliisin arkeakin 2000-luvulla. Ja kuten ehkä arvata saattaa, mikään ei ole sitä miltä se näyttää.

JG

Christian Rönnbacka: Kävikö käry? Vakuutusetsivien parhaat tarinat (Bazar 2017)

17.6.2017 Tietokirjallisuus

Etsitkö hauskaa, mielenkiintoista ja vähän uskomatontakin kesälukemista tietokirjojen parista? Silloin kannattaa tarttua entisen poliisin, nykyisen vakuutusetsivän Christian Rönnbackan uutukaiseen, jossa hän paljastaa mitä uskomattomimpia vakuutuspetoksia, joita hän ja hänen kollegansa ovat urallaan nähneet.

Liekö tämä jotenkin suomalainen ilmiö mutta on jotenkin käsittämätöntä, että Rönnbackan mukaan moni näkee vakuutusyhtiön huijaamisen jonkinlaisena kuluttajan oikeutena eikä niinkään rikollisena toimintana. Ja kyllä tätä kirjaa voi lukea ns. käyttöohjeena, miten tehdä onnistunut vakuutuspetos, mutta kirjoittaja kyllä (luonnollisesti) toivoisi, että tarinat enemmänkin saisivat ”petosta harkitsevan punnitsemaan riskejä ja seurauksia”. Jos joku ajattelee, että mitä väliä sillä nyt on jos joku vähän vakuutusyhtiötä huijaa, niin Rönnbacka muistuttaa, että kustannukset, jotka petoksista koituvat, lankeavat lopulta meidän kaikkien maksettavaksi.

Kirjassa olevat tarinat osoittavat, että vakuutuspetoksissa tiivistyvät kolme ominaisuutta: epätoivo, tyhmyys ja ahneus. Tyhmyyttä oli ilmassa esimerkiksi silloin kun eräs mies päätti neljä päivää sen jälkeen kun oli hankkinut autoonsa palovakuutuksen, sytyttää se palamaan. Toisessa tapauksessa jälleen auton roihahtaessa liekkeihin, tutkijoiden epäilykset heräsivät kun he haistoivat auton penkeistä voimakkaan Sinolin hajun.

Ahneus sen sijaan astui kuvioihin kun henkilö matkusti Afganistaniin ja joutui siellä sairaalaan ripulin vuoksi. Kotiin palattuaan hän haki korvausta vakuutusyhtiöltä väittäen, että häntä oli hoidettu yhteensä 6 750 dollarilla. Tutkijoiden selvittäessä tapausta selvisi, että korvauksen hakijan väite hoitonsa yhteissummasta oli ”hieman” liioiteltu. Otettaessa huomioon paikallinen hintataso, niin kyseisellä summalla olisi voinut kustantaa vaikka pienen kylän asukkaiden terveydenhoidon.

Ja jos haluat lukea tarinan epätoivon sävyttämästä vakuutuspetosyrityksestä, tartu itse kirjaan 🙂

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

JG

Matti Laine: Pahuuden hinta (Bazar 2017)

19.3.2017 Dekkarit

Entinen menestysvalmentaja Ilkka Lammensalo löydetään kuolleena jäähallin pukuhuoneesta. Epäilyt kohdistuvat entiseen jääkiekkoilijaan Elias Vitikkaan. Kun poliisilta ei löydy haluja löytää muita mahdollisia syyllisiä, joutuu Elias ottamaan lain omiin käsiinsä yhdessä bisneskumppaninsa Myllärin kanssa.

Selvittäessään Lammensalon kuolemaa, Vitikka joutuu kuitenkin toimimaan kieli keskellä suuta. Hän kun ei ole kuitenkaan ihan viaton kaveri. Helsingin alamaailma on vähän liiankin tuttu tälle entiselle kiekkoilijalle. Vitikka saa selville, että Lammensalo oli ennen kuolemaansa pyytänyt nähtäväkseen valokuvia vuosien takaisesta Jaguaari-leiristä, jossa nuoria kiekkoilijalupauksia harjoitettiin yhdessä taitoluistelijoiden kanssa. Kuvissa velmuilevat kolme nuorta miestä. Miten nämä liittyvät tapaukseen? Kun Vitikka lähtee jäljittämään näitä pelaajia, hän huomaakin, että pahuus piilee sielläkin mihin siihen ei haluaisi törmätä. Samaan aikaan iltapäivälehdet lööppeineen riepottelevat nuoren jäätanssijan Katariina Niemen katoamista. Voiko se olla sattumaa?

Helsinkiläinen kirjailija ja näytteli Matti Laineen luoma Elias Vitikka on ristiriitainen hahmo. Hän tienaa elantonsa ja elättää perheensä laittomalla venebisneksellä. Hänelle ei tuota vaikeuksia kiristää ja uhkailla vihamiehiään ja mennä sen jälkeen kotiin Sonjansa ja lastensa luokse, joita hän rakastaa yli kaiken. Hän rikkoo lakia, tekee yhteistyötä alamaailman kanssa sekä tekee pilatesvenytyksiä ja juo mutteripannulla keitettyä espressoa. Vitikka häilyy hyvisten ja pahisten välimaastossa ja lukija ei välillä tiedä kumpaan kategoriaan Vitikka itse kuuluu. Ja se tekee tästä päähahmosta mielenkiintoisen.

Viihdyttävä ja koukuttava Pahuuden hinta on kolmas Vitikka-dekkari, mutta siihen kannattaa tarttua, vaikka kaksi ensimmäistä olisikin lukematta. Kirja toimii vallan mainiosti itsenäisenä teoksena. Sen enempää paljastamatta loppua on selvää, että Elias Vitikan tarina ei pääty tähän kirjaan. Jatkoa on todennäköisesti tulossa. Sitä siis odotellessa…

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

JG

P.S. Kannattaa lukea myös mitä Lukutoukan kulttuuriblogi tykkäsi Vitikasta ja Pahuuden hinnasta.

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu (Suom. Hilkka Pekkanen, Bazar 2016)

18.2.2017 Kaunokirjallisuus

Keskiyön ruusu on Intiaan ja Englantiin sijoittuva sukutarina 1900-luvun alusta 2000-luvulle. Tarina alkaa Intiasta, jossa Anahita Chaval viettää 100-vuotissyntymäpäiväänsä. Koko suku on kerääntynyt matriarkan ympärille. Anahita haluaa kuitenkin keskustella kaksistaan lapsenlapsenlapsensa Arin kanssa. Hän toivoo, että Ari lukisi Anahitan kirjoittaman elämäntarinan ja selvittäisi mitä Anahitan pienelle pojalle kävi. Virallisesti poika julistettiin vuosikymmeniä sitten kuolleeksi, mutta Anahita ei ole koskaan uskonut poikansa kuolemaan. Ari lähtee matkalle kohti sukunsa historiaa Englantiin.

1900-luvun alussa Anahita on köyhä mutta ylhäistä syntyperää oleva nuori tyttö, joka ystävystyy prinsessa Indiran kanssa ja hänestä tulee prinsessan uskottu ja seuraneiti. Yhdessä he matkaavat merten yli Englantiin opiskellakseen sisäoppilaitoksessa. Kun ensimmäinen maailmansota syttyy, tytöt lähetetään sotaa pakoon hulppeeseen Astbury Halliin. Siellä Anahita tutustuu kartanon tulevaan perijään Donaldiin. Donald kuitenkin joutuu lähtemään sotaan ja prinsessa Indirakin haetaan Intiaan turvaan, Anahitan jäädessä kartanoon ankaran Lady Astburyn armoille.

Melkein sata vuotta myöhemmin Astbury Hall on taloudellisesti heikoilla ja Lordi Astbury suostuu, että hänen kotiaan käytetään Hollywood-elokuvan kuvauspaikkana. Paikalle saapuu kaunis näyttelijätär Rebecca Bradley, jonka oma yksityiselämä on kaaoksessa. Lordin älykäs ja lämminhenkinen seura sekä kartanon rauhallinen miljöö antaa hänelle vihdoinkin aikaa ajatella, mitä hän elämältään haluaa. Samoihin aikoihin Ari saapuu Anahitan tarinaa seuraten kartanolle ja kun hän yhdessä Rebekkan kanssa alkaa selvitellä Astbury Hallin historiaa, seuraukset voivat olla heille molemmille vaaralliset. Jotkut kun haluavat luurankojen pysyvän kaapissa…

Keskiyön ruusu on hurmaava lukuromaani rakkaudesta, sodan arvaamattomuudesta, toivosta, ennakkoluuloista sekä ihmisten voimasta hyvään ja pahaan. Suosittelen kirjaa erityisesti niille, jotka ovat ihastuneet Kate Mortonin romaaneihin.

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta.

JG

Kate Morton: Salaisuuden kantaja (Bazar 2016, suom. Hilkka Pekkanen)

17.1.2017 Kaunokirjallisuus

Vuonna 1961 Suffolkissa 16-vuotias Laurel haaveilee poikaystävästään kotinsa pihalla sijaitsevassa puumajassa, kun hän huomaa vieraan miehen lähestyvän äitiään Dorothya kotinsa pihalla. Laurel joutuu todistamaan tekoa, joka luo varjon koko hänen elämäänsä. Laurel hautaa tapahtuman mielensä kätköihin, kunnes viisikymmentä vuotta myöhemmin Dorothyn tehdessä kuolemaa, Laurel ymmärtää, että on viimeinen hetki selvittää mitä kauan sitten oikein tapahtui ja miksi. Selvitystyö vie Laurelin arkistojen kätköihin vanhoihin päiväkirjoihin ja kirjeiden maailmaan sekä tutustumaan ihmisiin, jotka tutustuttavat hänet vieraaseen nuoreen naiseen, josta oli tuleva hänen äitinsä.

Vuonna 1941 Lontoossa parikymppinen Dorothy työskentelee varakkaan neidin seuraneitinä. Lontoo on sodan kourissa ja ilmapommitukset kurittavat suurkaupunkia. Sodasta huolimatta Dorothy yrittää elää tavallisen nuoren naisen elämää seurustellen, tanssien ja haaveillen paremmasta tulevaisuudesta. Elämään kuuluvat myös poikaystävä Jimmy ja salaperäinen nuori naapurinrouva Vivien. Kun Dorothy joutuu Vivienin loukkaamaksi, alkaa tapahtumien ketju, joka muuttaa kolmikon elämän täysin. Heidän elämänsä kietoutuvat toisiinsa kauaskantoisin seurauksin.

Kate Mortonin Salaisuuden kantaja on taattua Mortonia. Tarina kulkee kahdella aikatasolla kuten hänen aikaisemmatkin romaaninsa. Mortonille on tyypillistä vahvat, itsenäiset ja monipuoliset naishahmot. Romaani sopiikin kunnon lukuromaania hakevalle, koska yli 600-sivun järkäleessä riittää luettavaa. Sivumäärää ei parane kuitenkaan pelästyä, koska Morton kuljettaa tarinaa jouhevasti eteenpäin pakottaen lukijan kääntämään aina vain ”vielä sen yhden sivun”, kunnes huomaa lukeneensa 50 sivua. Morton osaa yllättää vielä siinä vaiheessa, kun lukija kuvittelee jo tietävänsä kaiken.

JG

 

Bradley, Alan: Filminauha kohtalon käsissä (Bazar 2016, Suom. Maija Heikinheimo)

19.4.2016 Dekkari

Jos pidät Agatha Christien henkilöhahmoista Miss Marplesta tai Poirotista, pitdät varmaankin Bradley luomasta henkilöhahmosta Flavia de Lucesta. Flavia on 11-vuotias nokkela harrastelijasalapoliisi ja intohimoinen kemian harrastaja. Kirjassa tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Englantiin Bishop´s Laceyn kylään sekä Flavian kotikartanoon Buckshawiin. Filminauha kohtalon käsissä on jo neljäs suomennettu Flavia de Luce-sarjan kirja ja lisää on tulossa syksyllä.

Kirjan tapahtumat alkavat, kun kuuluisa elokuvaohjaaja sapuu kuvaamaan uutta elokuvaansa Buchshawin kartanoon, jonka Flavian isä on rahapulassa vuokrannut elokuvaväelle. Pian tapahtumat alkavatkin tiivisty, kun sankka lumisade saartaa kartanon. Murha onkin vain ajan kysymys, mutta kuka on uhri ja kuka on syyllinen? Tapahtumien taustat juontavat juurensa jo sota-ajalle ja Flavian tädilläkin on asiasta jotain tietoa. Myös joulupukin odotus sotkee kuvioita.

Filminauha kohtalon käsissä on taattua Flavia de luce-sarjan laatua ja siinä seikkailevat aiemmista kirjoista tutut hahmot sekä Flavian luotto-polkupyörä :). Kirja sopii kaikille sellaisille dekkarien ystäville, jotka pitävät enemmän rauhallisista ja kuvailevista kirjoista kuin hyytävistä trillereistä. Kuten kirjassa itsessäänkin komisario Hewitt tokaisee : ”Ihan kuin Agatha Christien kirjassa”, kertoo kirjasta paljon.

Kiitos kustantajalle pyydetystä arvostelukappaleesta.

A-M S

 

Nuotio, Eppu & Soininen, Pirkko: Nainen parvekkeella (Bazar 2016)

4.4.2016 Kaunokirjallisuus

Taidemaalari Albert Edelfelt, hänen mallinsa ja elämänkumppaninsa Virginie, portinvartijapariskunta Hortense ja Baptiste Mullins, nuori dokumentaristi Salome Virta, eläköitynyt virkamies A.S. Salomaa, hänen poikansa yrityskonsultti Tuomas, Tuomaksen ex-rakastajatar Giulia sekä mysteerinen ja hysteerinenkin taiteentutkija Maurice Dubuffet. Näin monimuotoisen joukon ympärille Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen Nainen parvekkeella -rikosromaani kietoutuu. Kaiken keskiössä on kuitenkin kirjan nimen mukaisesti Albert Edelfeltin vuonna 1884 maalaama taulu Nainen parvekkeella.

8867432 bukobject

(Lähde: https://www.bukowskis.com/fi/auctions/F169/75-albert-edelfelt-nainen-parvekkeella-la-parisienne)

Berliinissä asuva dokumentaristi Salome Virta haluaa tehdä dokumentin itselleen rakkaasta Nainen parvekkeella -taulusta, jota varten hän ottaa yhteyttä taulun omistajaan, Suomessa asuvaan A.S. Salomaahan. Aluksi Salomaa suhtautuu vastahakoisesti yhteydenottoihin, mutta kuultuaan Virralta, että Pariisissa olevalla taiteentutkijalla on hallussaan ennen näkemättömiä luonnoksia Edelfeltiltä, herää hänenkin kiinnostuksensa. Kun Salomaan poika Tuomas kuulee isänsä yhteistyöstä dokumentaristin kanssa, hän on vakuuttunut, että nainen vain hyväksikäyttää helppouskoista vanhusta. Kirjan edetessä on selvää, että joku hyväksikäyttää jotakuta, mutta ei ehkä niin kuin Tuomas asian kuvittelee. Tuomaksen elämää hankaloittaa myös ex-rakastajatar Giulia, joka ei noin vain hyväksykään suhteen päättymistä.

 Nainen parvekkeella

Kirjassa vuorotellaan kahdella aikatasolla, toisaalla ollaan vuodessa 2015, jossa Salome yrittää selvittää taulun ja luonnosten arvoitusta. Eli kuka on taulun mallina? Onko se Thérѐse vai onko hän sittenkin Albertin edellinen malli ja mahdollisten lasten äiti Virginie? Mitä Virginielle tapahtui? Entä mitä Virginien ja Albertin lapsille? Miksi luonnokset ovat olleet näin kauan piilossa? Mitä uutta luonnoksista selviää? Toisaalla ollaan vuodessa 1883, kun Albert Edelfelt elää Pariisissa yhdessä edellä mainitun mallinsa Virginien ja heidän mahdollisten yhteisten lastensa kanssa. Kirjan mielenkiintoisinta antia itselleni olikin Albertin ja Virginien tarina. Aikoinaan suorastaan ahmin taidehistorioitsija Anna Kortelaisen Virginie -teoksen. Kirjan tekijät ovatkin hyödyntäneet Kortelaisen asiantuntemusta kirjaa kirjoittaessaan.

Nainen parvekkeella on sujuvasti etenevä, yllättäviä käänteitä sisältävä mysteeri taulusta, naisen ja miehen sekä pojan ja isän välisistä suhteista.

”Ymmärrän hyvin, että kielipuolena on kurjaa oleskella Pariisissa, vaikka se onkin sentään – Pariisi. Kaupunki, jossa kauan sitten olin kovin onnellinen ja onneton samaan aikaan. Edelfeltiä Pariisi aina lohdutti. Ehkä sinäkin voisit kävellä parin korttelin päähän Luxembourgin puistoon ja unohtaa hetkeksi koko tämän seikkailun ja dokumenttisi. Käy ostamassa siitä alakerran leipomosta patonkia, sekatavarakaupasta viikunoita ja juustoa ja pullo punaviiniä. Mene sinne plataanipuun alle varjoon, levitä viltti allesi ja sulje silmäsi. Lepohetki voisi tehdä sinulle hyvää.”

Kiitos kustantajalle pyydetystä arvostelukappaleesta.

JG

Yuval Noah Harari: Sapiens -Ihmisen lyhyt historia (Bazar 2016, Suom. Jaana Iso-Markku)

26.3.2016 Tietokirjallisuus

Kuten kirjan nimikin jo kertoo, on ihmisen ikä (noin 6 milj. vuotta) todella lyhyt verrattuna maapallon ikään (noin 4,5 mijardia vuotta). Homo sapiensin kehityttyä vallitsevaksi ihmislajiksi ja muiden lajien, kuten esim. Neanderdalin ihmisten kuoltua sukupuuttoon, on ”viisas ihminen” saanut aikaan monenlaisia muutosta ja hävitystä planeetallamme. Harvoin tulemme ajatelleeksi, että kirjan mukaan jo ennen maaviljelyn vallankumousta, metsästä-keräilijä ihmiset aiheuttivat varsinkin megafaunalle ennennäkemättömän sukupuuttoaallon tai että siirtyminen maanviljelyyn ja paikallaan pysyvään kulttuuriin, ei merkinnyt ihmiselle välttämättä hyvinvoinnin lisääntymistä vaan se muunmuassa yksipuolisti ruokavaliota ja alkoi kasvattaa rajusti ihmisten lukumäärää. Homo sapiensin leviämisen ympäri maapalloa ja tämän ihmislajin ”voittokulun” ovat mahdollistaneen ihmisten kyky tehdä yhteistyötä ja usko kuvitteellisiin järjestyksenpitäjiin, kuten rahaan, imperiumiin ja uskontoon, jotka ovat yhtenäistäneet ihmiskuntaa. Myös kirjoitustaidolla ja matematiikan kehittymisellä on ollut keskeinen rooli. Kuitenkin kirjan lainauksen mukaan ” Kirjoitus syntyi inhimillisen tietoisuuden palvelijaksi, mutta siitä on yhä enenevässä määrin tulossa sen herra”. Myöskään ihmisen kuvitteelliset järjestykset eivät olleet kaikille hyvä asia. Tästä kärsivät usein mustat ja naiset. Hararin mukaan vapaus ja tasa-arvo ovat ristiriidassa keskenään. Ratkaiseva hetki ihmiskunnan historiassa on ollut vuosi 1945, jolloin räjäytettiin atomipommi. Hararin sanoin ” Tuosta hetkestä alkaen ihmiskunnalla oli kyky paitsi muuttaa historian kulkua myös tehdä siitä loppu”. Homo sapiensin jatko maapallolla riippuu paljolti kirjan mukaan siitä miten vastuullisesti pystymme hallitsemaan ylivertaisuuttamme, vai sorrummeko ylentämään itsemme jumalaksi, joka ei ole teoistaan vastuussa kenellekkään.

Sapiens kirja oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, mutta siinä olisi voinut olla asiat tiivistetymmin esitettynä. Joitain yksityiskohtia olisi siis voinut jättää pois. Suosittelen Sapien kirjaa kaikille varhaishistoriasta tai vaikkapa ympäristönsuojelusta kiinnostuneille. Myöskin talouden eri ”ismeistä” (esim. liberalismi) kiinnostuneet löytävät kirjasta ajatuksia. Lähde siis matkalle Homo Sapiensin mukaan.

Kiitos kustantajalle pyydetystä arvostelukappaleesta!

A-M S

IMGP1372