Selaat arkistoa kohteelle hiiritalo.

Karina Schaapman: Hiiritalon Sam & Julia (suom. Oona Juutinen, Otava 2018)

15.7.2018 Yleinen

Hiiritalon Sam ja Julia on Hollannissa Amsterdamissa asuvan poliitikko ja kirjailija Karina Schaapmanin ensimmäinen lastenkirja. Hiiritalo syntyi Studio Schaapmanin työntekijöiden ja kirjailijan vuosien työpanoksen tuloksena, ja sinne pääsevät kurkistamaan nyt myös suomalaiset.

Kirjan kansi, jossa Julian ja Samin kultaiset silhuetit näyttävät tanssivan iloisesti, toivottaa lukijan tervetulleeksi vierailemaan hiiritaloon. Sam ja Julia seisovat pikkuisilla portailla ovensuussa kutsuen sisään. Kiitos vain, astutaanpa kynnyksen yli!

Hiiritalo on kuin monikerroksinen valokuvakehys puisine reunoineen, jotka rajaavat elämänmenon vaihtelevine hiiritähtineen eri lokeroihin ja kerroksiin. Läpi kirjan yksityiskohtaiset, värikkäät kuvat muistuttavat nukkeanimaation pysäytettyjä kohtauksia. Sam ja Julia muiden hiirten kanssa ovat niin huolella ja elävästi lyhyihin tarinoihin aseteltuja, että voisivat hyvin astua kirjasta lukijan syliin seuraavaan seikkailuun.

Itse asiassa niin on käynytkin, sillä hiiritalo ja sen asukkaat löytyvät Amsterdamin pääkirjastolta, jossa sitä voi käydä ihailemassa koko kahden metrin leveydeltä ja kolmen metrin korkeudelta. Talo on valmistettu pahvilaatikoista ja paperimassasta, sisustamiseen on käytetty aitoja kankaita sekä ylijäämämateriaaleja. Samin ja Julian kodissa on yli sata huonetta, käytäviä ja ulkotiloja – paljon tutkittavaa niin pienille seikkailunjanoisille hiirille kuin kaikenikäisille vierailijoille ja lukijoillekin. Tutustutaanpa sitten tarinoiden kahteen päähenkilöön, Juliaan ja Samiin.

Julia on seikkailunjanoinen ja tylsiä hetkiä kartteleva hiirulainen, joka on kiinnostunut hiiritalon elämästä ja asukkaista ja osaa pitää puolensa tiukoissakin paikoissa. Vaikka Julialla ei ole perheessään kuin äiti ja kodin ikkunat antavat takapihalle, se ei hiiritytön menoa hidasta tai paina päätä olkapäiden väliin. Onhan hiiritalon jokainen asukas enemmän tai vähemmän kuin perheenjäsen, kaikki elävät sopuisasti kiinteänä yhteisönä tehden oman osansa. Julia ottaa päivissään ilon irti siitä, mitä tällä on, ja näkee tavallisessakin arjessa pieniä ihmeitä ja mahdollisuuden kommelluksille. Hiljainen, aranpuoleinen ja pidättyväisempi Sam, joka asuu suurperheen keskellä lukuisten sukulaisten ympäröimänä, on Julian paras ystävä ja rohkaistuu Julian seurassa huomattavasti. Tunteellinen ja perhekeskeinen Sam häviää toisinaan kirjojen maailmaan ja uskaltaa turvautua ystävänsä apuun tarpeen tullen, vaikka auttaja olisikin tyttö.

Samin ja Julian päivät koostuvat arkiaskareiden ja -elämän opettelusta: pyykinpesua, kaupassa käyntiä, pikkusisarusten hoitamista, ruoanlaittoa, sairastamista, sukulaisen luona vierailua. Lettuja tehdessä tomusokeri kuorruttaa hetken kuin taikapöly, pyykkiä pestessä tulevat puhtaiksi koko huone ja itse hiiretkin, hiirivauvoille vaihdetaan vaippoja ja sairastaessa ihmetellään punaisia näppylöitä ja pysytellään visusti vuoteessa. Sitten mennään taas! Koska hiiritalon väki on kirjavaa, Julia ja Sam vierailevat toistensa kotien lisäksi eri asukkaiden luona: romukauppiaan, karkkikauppiaan, Samin sedän, jolla on erikoisia tatuointeja, ja Julian tädin, joka viettää sapattia.

Vaikka tarinat ovat osittain itsenäisiä, lyhyitä tuokioita Julian ja Samin arjessa, eräs kiehtova esine esiintyy useammassa luvussa: salainen lipas. Sitä säilytetään portaiden alla, sisältö ja sen tarkoitus pitää lukijan selvittää itse, sillä Julia ja Sam eivät paljasta sitä heti, eihän se sitten enää olisi salaista.

Kaikkeen uuteen suhtaudutaan innokkaasti ja ilolla, ennakkoluulot pölyttyvät ruokavarastojen vieressä vintillä. Jos jokin ei heti suju, se ei kaada hiiritalon seiniä, virheistä oppii. Uteliaisuus, oppimis- ja kokeilunhalu sekä muiden hiirten kannustava ja ymmärtävä suhtautuminen Samin ja Julian tekemisiin kantavat pitkälle. Siitä huolimatta, että hiiret ovat asuinympäristöltään ja luonteiltaan melko universaaleja, niissä on jotain tuttua ja turvallista, samaistuttavaa, lähes nostalgista. Kauniisti kuvitettujen tarinoiden maailma on avoin, täynnä kokeilemista ja kommelluksia, samaan aikaan aikuismainen ja yksinkertaisen lapsekas. Säpinää ja pienten hiirten tepsutusta riittää.

Näitä hiiriä ei kannata pelätä tai jahdata, sillä pehmoiset vaaleanharmaat Sam ja Julia ovat varmasti mielenkiintoista ja suloista seuraa, joilta on turvallista ja hauskaa oppia arjen askareita. Touhukkaiden päivien ansiosta näillä kahdella riittää kerrottavaa niin perheen pienemmille kuin vanhemmillekin. Tarinoiden lyhyyden, arkisten aiheiden ja kuvien paljouden ansiosta kirjaa voi lukea ja tutkailla myös vasta lukemaan oppinut koululainen.

Hiiritalosta ja sen asukeista, oheistuotteista, kirjastovierailusta ja oman hiiritalon rakentamisesta pääsee lukemaan lisää englanninkielisiltä kotisivuilta: http://www.themousemansion.com/.

AK