Selaat arkistoa kohteelle kotimainen kirjallisuus.

Christian Rönnbacka: Kävikö käry? Vakuutusetsivien parhaat tarinat (Bazar 2017)

17.6.2017 Tietokirjallisuus

Etsitkö hauskaa, mielenkiintoista ja vähän uskomatontakin kesälukemista tietokirjojen parista? Silloin kannattaa tarttua entisen poliisin, nykyisen vakuutusetsivän Christian Rönnbackan uutukaiseen, jossa hän paljastaa mitä uskomattomimpia vakuutuspetoksia, joita hän ja hänen kollegansa ovat urallaan nähneet.

Liekö tämä jotenkin suomalainen ilmiö mutta on jotenkin käsittämätöntä, että Rönnbackan mukaan moni näkee vakuutusyhtiön huijaamisen jonkinlaisena kuluttajan oikeutena eikä niinkään rikollisena toimintana. Ja kyllä tätä kirjaa voi lukea ns. käyttöohjeena, miten tehdä onnistunut vakuutuspetos, mutta kirjoittaja kyllä (luonnollisesti) toivoisi, että tarinat enemmänkin saisivat ”petosta harkitsevan punnitsemaan riskejä ja seurauksia”. Jos joku ajattelee, että mitä väliä sillä nyt on jos joku vähän vakuutusyhtiötä huijaa, niin Rönnbacka muistuttaa, että kustannukset, jotka petoksista koituvat, lankeavat lopulta meidän kaikkien maksettavaksi.

Kirjassa olevat tarinat osoittavat, että vakuutuspetoksissa tiivistyvät kolme ominaisuutta: epätoivo, tyhmyys ja ahneus. Tyhmyyttä oli ilmassa esimerkiksi silloin kun eräs mies päätti neljä päivää sen jälkeen kun oli hankkinut autoonsa palovakuutuksen, sytyttää se palamaan. Toisessa tapauksessa jälleen auton roihahtaessa liekkeihin, tutkijoiden epäilykset heräsivät kun he haistoivat auton penkeistä voimakkaan Sinolin hajun.

Ahneus sen sijaan astui kuvioihin kun henkilö matkusti Afganistaniin ja joutui siellä sairaalaan ripulin vuoksi. Kotiin palattuaan hän haki korvausta vakuutusyhtiöltä väittäen, että häntä oli hoidettu yhteensä 6 750 dollarilla. Tutkijoiden selvittäessä tapausta selvisi, että korvauksen hakijan väite hoitonsa yhteissummasta oli ”hieman” liioiteltu. Otettaessa huomioon paikallinen hintataso, niin kyseisellä summalla olisi voinut kustantaa vaikka pienen kylän asukkaiden terveydenhoidon.

Ja jos haluat lukea tarinan epätoivon sävyttämästä vakuutuspetosyrityksestä, tartu itse kirjaan 🙂

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

JG

Mila Teräs: Jäljet (Karisto 2017)

23.4.2017 Kaunokirjallisuus

Jäljet on Mila Teräksen toinen aikuisten romaani. Enimmäkseen hänet tunnetaan lasten- ja nuortenkirjoistaan, kuten Telma-sarjastaan. Luettuani tämän kirjan, toivon vain, että Teräs jatkossa kirjoittaisi enemmän myös aikuistenromaaneja. Jäljet oli nimittäin yksi tämän vuoden parhaimpia mitä olen lukenut.  Mielipiteeseeni vaikuttaa toki paljon se, että pidän Helene Schjerfbeckin taiteesta ja olen kiinnostunut hänen elämästään.

Jäljet on siis kaunokirjallinen kuvaus Schjerfbeckistä, se ei ole elämäkerta vaikka romaanin pohjana on käytetty mittavaa lähdeaineistoa, niin alkuperäislähteitä kuin tutkimuskirjallisuuttakin. Romaanissa viimeisiään elinpäiviään elävä taiteilija muistelee mennyttä. Sitä miten hänestä tuli taiteilija, mitä uhrauksia kutsumuksen seuraaminen vaati sekä suhdettaan äitiinsä ja omaan taiteeseensa. Taiteilijan elämä ei näyttäydy helppona ja ongelmattomana. Helene kärsi kun ei saanut keskittyä vain työntekoon, vaan hänen oli myös huolehdittava äidistään ja heidän yhteisestä taloudestaan. Ongelma, johon harva miestaiteilija törmäsi, koska heillähän oli aina joko vaimo, sisar, tai äiti huolehtimassa taloudenpidosta. Helene kokikin ”hukkuvansa tiskiveteen”.

Samalla Helene kuitenkin kärsi siitä, että hänellä oli elämässään vain taide. Helene Schjerfbeck ei koskaan avioitunut tai saanut lapsia. Hänellä oli nuoruudessaan suhde englantilaiseen mieheen, josta tiedetään hyvin vähän. Hän määräsi suhteen loputtua ystäviään ja sukulaisiaan tuhoamaan kaikki kirjeet, joissa oli maininta tästä miehestä. Helene kaipasi toista ihmistä rinnalleen, ja koki, että vain rakastettu nainen pystyi parhaimpaansa. Mutta vaikka Helene välillä unelmoikin ”kotihengettären” osasta, maalaaminen oli silti hänelle se suuri rakkaus:

”Maalaaminen, miten mahdoton se on! Mutta vain se pitää minut kiinni tässä elämässä, muuta oljenkortta ei ole. Edes pieni hetki työtä, se riittää, ajattelen ja lasken siveltimen.”

Jäljet käsittelee myös äidin ja tyttären välistä ristiriitaista suhdetta. Helene asui enimmäkseen äitinsä kanssa. Hänen isänsä kuoli kun hän oli vielä nuori. Olga-äiti oli kovia kokenut nainen, joka oli joutunut miehensä lisäksi hautaamaan myös oman lapsensa. Olga ei aina ymmärtänyt Helenen maalaamisen tarvetta. Olga oli seurallisempi ja ns. järki-ihminen. Helene puolestaan kaipaisi hiljaisuutta ja viihtyi enemmän omissa mielikuvitusmaailmoissaan. Luonnollisestikin tämä aiheutti toisinaan kitkaa äidin ja tyttären välisessä suhteessa. Ja kun Helene pääsi hetkeksi elämään omillaan palvelija apunaan, on riemu sen mukainen:

”Äkkiä minulla on kaikki mitä olen vuosikymmeniä toivonut. Kesän vihreys ja vapaina kuohuvat pilvet. Vain ruokatilanne on vaikea, rahaa on niukasti ja elintarvikekortit hankkimatta, mutta minun ei sentään tarvitse huolehtia taloudesta eikä äidistä.”

Suosittelen romaania kaikille Schjerfbeckistä kiinnostuneille, mutta voisin kuvitella, että nekin, jotka eivät ole aiemmin häneen tutustuneet voivat saada pienen kipinän tästä kirjasta. Kirja maalaa myös hienon kuvan suomalaisesta taidemaailmasta ja yhteiskunnasta nimenomaan naistaiteilijan näkökulmasta. Kuin mansikkana kakussa, Mila Teräksen kieli on valtavan kaunista. Toisin sanoen hän maalaa elävän, koskettavan ja lyyrisen kuvan yhdestä aikamme merkityksellisimmästä taiteilijasta.

JG

Matti Laine: Pahuuden hinta (Bazar 2017)

19.3.2017 Dekkarit

Entinen menestysvalmentaja Ilkka Lammensalo löydetään kuolleena jäähallin pukuhuoneesta. Epäilyt kohdistuvat entiseen jääkiekkoilijaan Elias Vitikkaan. Kun poliisilta ei löydy haluja löytää muita mahdollisia syyllisiä, joutuu Elias ottamaan lain omiin käsiinsä yhdessä bisneskumppaninsa Myllärin kanssa.

Selvittäessään Lammensalon kuolemaa, Vitikka joutuu kuitenkin toimimaan kieli keskellä suuta. Hän kun ei ole kuitenkaan ihan viaton kaveri. Helsingin alamaailma on vähän liiankin tuttu tälle entiselle kiekkoilijalle. Vitikka saa selville, että Lammensalo oli ennen kuolemaansa pyytänyt nähtäväkseen valokuvia vuosien takaisesta Jaguaari-leiristä, jossa nuoria kiekkoilijalupauksia harjoitettiin yhdessä taitoluistelijoiden kanssa. Kuvissa velmuilevat kolme nuorta miestä. Miten nämä liittyvät tapaukseen? Kun Vitikka lähtee jäljittämään näitä pelaajia, hän huomaakin, että pahuus piilee sielläkin mihin siihen ei haluaisi törmätä. Samaan aikaan iltapäivälehdet lööppeineen riepottelevat nuoren jäätanssijan Katariina Niemen katoamista. Voiko se olla sattumaa?

Helsinkiläinen kirjailija ja näytteli Matti Laineen luoma Elias Vitikka on ristiriitainen hahmo. Hän tienaa elantonsa ja elättää perheensä laittomalla venebisneksellä. Hänelle ei tuota vaikeuksia kiristää ja uhkailla vihamiehiään ja mennä sen jälkeen kotiin Sonjansa ja lastensa luokse, joita hän rakastaa yli kaiken. Hän rikkoo lakia, tekee yhteistyötä alamaailman kanssa sekä tekee pilatesvenytyksiä ja juo mutteripannulla keitettyä espressoa. Vitikka häilyy hyvisten ja pahisten välimaastossa ja lukija ei välillä tiedä kumpaan kategoriaan Vitikka itse kuuluu. Ja se tekee tästä päähahmosta mielenkiintoisen.

Viihdyttävä ja koukuttava Pahuuden hinta on kolmas Vitikka-dekkari, mutta siihen kannattaa tarttua, vaikka kaksi ensimmäistä olisikin lukematta. Kirja toimii vallan mainiosti itsenäisenä teoksena. Sen enempää paljastamatta loppua on selvää, että Elias Vitikan tarina ei pääty tähän kirjaan. Jatkoa on todennäköisesti tulossa. Sitä siis odotellessa…

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

JG

P.S. Kannattaa lukea myös mitä Lukutoukan kulttuuriblogi tykkäsi Vitikasta ja Pahuuden hinnasta.

Tiina-Maria Leinonen: Mies hopeisella vuorella (Saaga-kirjat 2016)

7.1.2017 Kaunokirjallisuus

”Haalea katuvalo salasi enemmän kuin paljasti. Suurimmassa osassa ikkunoista oli pahvit. Piha oli likaista hiekkaa ja levottomia ruohotuppoja. Siellä täällä lojui roskia ja lohjenneita betoninpalasia. Aita oli repeillyttä verkkoa. Minun uusi kotini, se afrikkalainen.”

Elli Karjalainen seisoo lennettyään puolitoista vuorokautta Suomesta Keniaan lentokentällä ja tajuaa, että kukaan ei ole häntä vastassa. Hän on yksin vieraassa maassa. Hänellä on nälkä ja kuuma. Edessä on pesti hyväntekeväisyysjärjestö Pelican Helpissä.  Ellin tavoitteena on tehdä merkityksellistä työtä ja auttaa paikallisia ihmisiä. Pian on kuitenkin selvää, että mielikuvat ja todellisuus eivät vastaa toisiaan. Apu ei välttämättä menekään perille ja Elli ei saa asioita aikaan, vaikka tahtoa riittäisi pienen kylän verran. Tiina-Maria Leinonen kuvaa hyvin sitä turhautumista, joka Elliä vaivaa, kun hän ymmärtää, että asiat eivät menekään kuin hän oletti sekä kuinka vähän yksi ihminen voi maailmaa paremmaksi paikaksi muuttaa.

Elli tutustuu kirjavaa joukkoon ihmisiä, joista yksi on argentiinalainen lähetystyöntekijä Ritchie. Ritchie opiskelee katoliseksi papiksi. Ellin ja Ritchien suhde on lähes yhtä vaikea kuin Ellin suhde työnantajaansa Pelican Helpiin. Niin mies kuin hyväntekeväisyysjärjestö ovat monimutkaisia mysteereitä, joiden toiminta hämmentää nuorta naista. Miten Elli pystyy kilpailemaan Ritchien vakaumuksen kanssa? Ja kumman Ritchie lopulta valitsee: Ellin ja vai Jumalan? Ja millaisen hinnan Elli lopulta joutuu maksamaan yrittäessään auttaa muita?

”Sattumilla on kyky kasaantua varteenotettaviksi, niistä voi tulla elämä.”

Mies hopeisella vuorella toi mieleen Paulo Coelhon romaanit, joissa tarinan seassa viljellään elämänviisauksia. Romaanissa onkin paljon filosofista pohdintaa elämästä ja kristinukosta. Kirjassa kuvataan afrikkalaista elämänmenoa, joka on yhtä aikaa tavallista, sydäntä särkevää ja kaaosmaista. Koskettavia ihmis- ja eläinkohtaloita vieritetään lukijan silmille, välillä niin ettei näky jätä lukijaa rauhaan.  Mies hopeisella vuorella oli mielenkiintoinen kuvaus Keniasta ja Afrikasta ja sitä lukiessa tajusin, kuinka paljon enemmän pitäisi lukea kirjoja, jotka sijoittuvat Afrikkaan.

”Siunaus on virtausta ajassa. Jokainen rukous on lopullinen muutos. Jossain he ovat ja se on todellista. Minä olen levossa, vain maailma liikkuu. Näen yksittäisiä valoja pimeässä ja odotan aamua.”

Kiitos Tiina-Maria Leinoselle arvostelukappaleesta.

JG

Minna Rytisalo: Lempi (Gummerus 2016)

12.9.2016 Kaunokirjallisuus

Kolme kertojaa, kolme tarinaa Lempistä. Kuka oli lempi? Mitä on lempi? Näihin kysymyksiin etsitään vastausta Minna Rytisalon kauniissa ja herkässä esikoisromaanissa Lempi. Lapin Pursuojan nuori isäntä Viljami rakastuu päätä pahkaa kauniiseen kauppiaantytär Lempiin ja nuoripari muuttaa Viljamin tilalle.  Koska Lempi on kouluja käynyt fyysiseen työhön tottumaton, palkkaa Viljami tuoreelle vaimolleen avuksi piian, Ellin. Muutamien kuukausien ajan Viljami ja Lempi saavat elää rauhallista ja onnellista elämäänsä kauniiden maisemien keskellä, kunnes sota tarttuu heidänkin arkeensa ja lähettää Viljamin rintamalle. Taloon jäävät kaksi täysin erilaista nuorta naista ja Viljamin palattua sodasta, mikään ei ole enää ennallaan.

”On kummallista miten sydäntä ja keuhkoja ei voi käskeä. Mistä ja miten ne muka tietävät minua paremmin, että vielä pitää toimia, pitää minua olemassa, vaikkei minulla mitään virkaa enää ole. Jos kaikki olisi mennyt toisin. Jos olisin voinut antaa sinulle kaiken sen hyvän, jonka olisit ansainnut, joka olisi sinulle kuulunut.”

20160908_172508

Minun on tunnustettava, että jos en olisi kuullut kehuja tästä kirjasta, olisin saattanut jättää tämän kesken. Kirjan alku, jossa Viljami toimii kertojana ei suoraan sanoen saanut minua vielä täysin ihastumaan tähän kirjaan, mutta jatkoin eteenpäin ja onneksi niin tein. Koska kun kertojaksi tuli Elli, jäin täysin koukkuun. Ja silloin lukukokemuksesta tuli juuri sellainen kuin sen pitääkin olla. Tarina pyöri koko ajan mielessä ja mietti vain sitä hetkeä, kun voi taas tarttua kirjaan. Kolmannen kertojan Siskon ollessa äänessä tartuin Lempiin ensimmäiseksi aamulla ja en irrottanut otetta ennen kuin oli aika lähteä töihin. Aamukahvitkin tuli keitettyä keskittyen enemmän lukemiseen kuin kahvinporojen mittaamiseen.

Lempin vahvuus ei ole vain kiehtova tarina ja, se miten kolmen ihmisen näkökulmat samaan ihmiseen ja tapahtumiin voivat olla niin erilaisia, vaan romaanin vahvuus on myös sen kielessä. Kieli ei kuitenkaan pysy samanlaisena läpi romaanin, vaan se muuttuu kertojien myötä. Rytisalo antaa lukijalle mahdollisuuden omiin tulkintoihin mutta kuitenkin niin, että mikään ei jää epäselväksi. Vaikka tarina on päättynyt, on tarina ja sen hahmot edelleen mielessäni. Ainoa huono asia tällaisissa kirjoissa on vain se, että on vaikea tarttua uuteen romaaniin. Lempi kun jää mieleen kummittelemaan…

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

JG

Kirjaa on saatavilla Turun Kansallisen Kirjakaupan myymälöistä ja verkkokaupasta. (Saatavuus voi vaihdella myymälöissä ja verkkokaupassa.)

Mike Pohjola: 1827 (Gummerus 2016)

4.9.2016 Kaunokirjallisuus

”Katuja pitkin kulkeva palovartija kilisytti käsikelloaan ja huusi: ’Kello on lyönyt yhdeksän ja Turussa kaikki hyvin! Suuri ja julkinen Jumalamme, varjele tulelta kaupunkiamme! Kello on lyönyt yhdeksän ja Turussa kaikki hyvin…’ ”

Mike Pohjolan uusin romaani 1827 on ensimmäinen Turun palosta kirjoitettu romaani ja hienon romaanin on Pohjola kirjoittanutkin. Tarinan keskiössä on ylioppilas Elias Hellmann, joka palaa runojenkeruumatkaltaan takaisin Turkuun muutamaa päivää ennen kohtalokasta tulipaloa, joka saa alkunsa Eliaksen kotitalosta. Kotona odottavat mm. tiukka ja voimakastahtoinen äiti sekä kipakka piika Maria Vass. Toisaalta kaukana Pietarissa Badenin ruhtinatar Sofia valmistautuu ”ingognitona” tekemäänsä Turun matkaan, jonka tarkoituksena on muuttaa historian kulku. Sofia on nainen, joka ei noudata sääntöjä, vaan luo niitä itse. Ilahduttavaa Mike Pohjolan romaanissa ovat nimenomaan vahvat ja moniulotteiset naishahmot. Erityisesti Maria-piiasta tuli minun ehdoton lempihahmoni.

thumbnail_20160904_084225

Valtaosa romaanista sijoittuu muutamaa päivää ennen paloa, mutta Pohjola kuljettaa tarinaa kuitenkin niin kutkuttavasti, että vaikka kaikki tietävät, että palo syttyy, niin silti jännitystä on ilmassa. Jännitystä tuo myös vaiherikkaat tapahtumat ennen paloa. Hyvänä esimerkkinä käy Elias Hellmannin mietteet omasta päivästään 4.syyskuuta 1827:

”Mikä uskomaton päivä, hän oli herännyt maatilalla, salakuljettanut itsensä kaupunkiin, palannut kotiin, joutunut tappeluihin, tunnustanut rakkautensa, saanut inspiraation, melkein aloittanut vallankumouksen, lähes rakastellut, käynyt naamiaisissa ja nyt vielä tämänkin. Menettänyt kasvattisiskonsa vääristyneissä kirkonmenoissa.”

Romaani yhdistää hienosti oikeita historiallisia henkilöitä kuvitteelliseen tarinaan. Romaanin sivuilla nähdään mm. Johan Ludvig Runeberg, hänen tuleva vaimonsa Fredrika Tengström, Turun arkkipiispa Jakob Tengström ja kenraalikuvernööri Arseni Zakrevski. Suomen historian tuntemus onkin paikallaan romaania lukiessa, koska kirjailija ei jää selittämään tiettyjen juonikuvioiden taustoja, vaan luottaa, että lukija on näistä tietoinen, koska kyseessä ovat historialliset tapahtumat.

Hieno ajankuvaus, vahvat naishahmot sekä jännittävästi etenevä juoni pitivät ainakin minut hyppysissään ja suosittelen kirjaa kaikille historiallisten romaanien ystäville.

Kirjan löydät Turun Kansallisen Kirjakaupan myymälöistä ja verkkokaupasta. (Saatavuus voi vaihdella myymälöissä ja verkkokaupassa.)

JG

Roope Lipasti: Viimeiset polttarit (Atena, 2016)

21.6.2016 Kaunokirjallisuus

Kuva1754

”–Tarmo oli aina korrekti. Hän puhui kirjakieltä, eikä hänestä koskaan tiennyt, oliko hän tosissaan vai ei. Oli mahdollista, että hän oli maailman tylsin ihminen, mutta yhtä lailla oli mahdollista, että hän oli yksi maailman johtavia humoristeja.”

Kirja alkaa kahdeksan miehen kokoontuessa yhteen jo kymmenettä kertaa peräkkäin, juhlimaan Tarmon polttareita. Tarmo itse ei ole juhlijoiden mukana, vaan on ollut kuolleena jo useamman vuoden, Tarmoa ei kuitenkaan unohdeta. Juhlaa isännöi Tarmon veli Maija, jolla on järkyttävä uutinen kerrottavana vanhoille ystävilleen. Maijan vieraiksi saapuu Ruben (heikosti menestynyt kirjailija ja kyyninen humoristi), Matti (menestyvä lääkäri, joka vasta nyt kaipailee perhettä), Jaakko (satunnaisesti menestyvä diplomi-insinööri ja perheenisä), Vesa (vanhaan elämäänsä kyllästynyt ultrajuoksija), Mingus (muusikko), Joska (hyvännäköinen, mutta elämässään epäonnistunut raksamies), Tuomas (tuore isä) sekä ainoana naispuolisena juhlijana Elise.

”Elise oli tyytyväinen ja näytti siltä, että saattaisi nukahtaa uudestaan. Mingus haki tuubansa ja soitti tuutulaulun. Porukka yhtyi kaksiäänisesti mukaan. >>Juodaan viinaa>> kaikui Tuu tuu tupakkarullan sävelellä. Kun viimeinen säe loppui, Elise oli palannut keskeytyneille päiväunilleen.”

Lipasti antaa tarinan aikana vuorotellen puheenvuoron jokaiselle miehelle ja saamme keskittyä keski-ikäisen miehen elämän iloihin ja suruihin heidän mukanaan. Kaikki nyanssit elämän skaalalla käydään läpi kun miesten elämästä kaivetaan esiin monenlaisia tunteita; rakkaus vaimoon ja lapsiin, oman lapsen kaipuu, kiihkeä salasuhde nuoreen naiseen, katkeruus paremmin menestyneitä kohtaan, ystävien välistä järkähtämätöntä ja hiljaista kiintymystä sekä paljon muuta. Yleisenä teemana on oman elämän inventaari, vuorotellen katsotaan menneeseen ja tulevaan: mitä olisi voinut tehdä toisin, mitä toivottavasti vielä ehditään saavuttaa ennen kuin viimeinen hetki koittaa itse kullakin.

”Maija kuunteli kuorsausta teltan ulkopuolella. Hän ei malttanut mennä nukkumaan, hän halusi saada kiinni viimeiset hetket Tarmon polttareista ennen kuin ne leviäisivät taivaalle eikä niitä enää olisi.”

Suosittelen kirjaa kaikille humoristisen ja sympaattisen kerronnan ystäville. Viimeiset polttarit on erinomainen lomakirja, joka sisältää juuri sen verran vakavampaakin ainesta, että ei turruta lukijaa liikaa. Jokainen lukija löytää varmasti kirjasta hahmon, jonka ajatukset tuntuvat jotenkin tutuilta ja jonka kohtalo ehkä kolahtaa paremmin kuin muiden. Kirja kannattaa lukea vaikka jo sen vuoksi, että tietäisi miksi Maijaa kutsutaan Maijaksi ja mikä on hänen synkkä salaisuutensa ja mihin se lopulta johtaa.

VN

Kiitos kustantajalle pyydetystä arvostelukappaleesta.

Kirjan saa tilattua Turun Kansallisen Kirjakaupan verkkokaupasta tai ostamalla suoraan myymälöistämme.