Selaat arkistoa kohteelle Otava.

Karina Schaapman: Hiiritalon Sam & Julia (suom. Oona Juutinen, Otava 2018)

15.7.2018 Yleinen

Hiiritalon Sam ja Julia on Hollannissa Amsterdamissa asuvan poliitikko ja kirjailija Karina Schaapmanin ensimmäinen lastenkirja. Hiiritalo syntyi Studio Schaapmanin työntekijöiden ja kirjailijan vuosien työpanoksen tuloksena, ja sinne pääsevät kurkistamaan nyt myös suomalaiset.

Kirjan kansi, jossa Julian ja Samin kultaiset silhuetit näyttävät tanssivan iloisesti, toivottaa lukijan tervetulleeksi vierailemaan hiiritaloon. Sam ja Julia seisovat pikkuisilla portailla ovensuussa kutsuen sisään. Kiitos vain, astutaanpa kynnyksen yli!

Hiiritalo on kuin monikerroksinen valokuvakehys puisine reunoineen, jotka rajaavat elämänmenon vaihtelevine hiiritähtineen eri lokeroihin ja kerroksiin. Läpi kirjan yksityiskohtaiset, värikkäät kuvat muistuttavat nukkeanimaation pysäytettyjä kohtauksia. Sam ja Julia muiden hiirten kanssa ovat niin huolella ja elävästi lyhyihin tarinoihin aseteltuja, että voisivat hyvin astua kirjasta lukijan syliin seuraavaan seikkailuun.

Itse asiassa niin on käynytkin, sillä hiiritalo ja sen asukkaat löytyvät Amsterdamin pääkirjastolta, jossa sitä voi käydä ihailemassa koko kahden metrin leveydeltä ja kolmen metrin korkeudelta. Talo on valmistettu pahvilaatikoista ja paperimassasta, sisustamiseen on käytetty aitoja kankaita sekä ylijäämämateriaaleja. Samin ja Julian kodissa on yli sata huonetta, käytäviä ja ulkotiloja – paljon tutkittavaa niin pienille seikkailunjanoisille hiirille kuin kaikenikäisille vierailijoille ja lukijoillekin. Tutustutaanpa sitten tarinoiden kahteen päähenkilöön, Juliaan ja Samiin.

Julia on seikkailunjanoinen ja tylsiä hetkiä kartteleva hiirulainen, joka on kiinnostunut hiiritalon elämästä ja asukkaista ja osaa pitää puolensa tiukoissakin paikoissa. Vaikka Julialla ei ole perheessään kuin äiti ja kodin ikkunat antavat takapihalle, se ei hiiritytön menoa hidasta tai paina päätä olkapäiden väliin. Onhan hiiritalon jokainen asukas enemmän tai vähemmän kuin perheenjäsen, kaikki elävät sopuisasti kiinteänä yhteisönä tehden oman osansa. Julia ottaa päivissään ilon irti siitä, mitä tällä on, ja näkee tavallisessakin arjessa pieniä ihmeitä ja mahdollisuuden kommelluksille. Hiljainen, aranpuoleinen ja pidättyväisempi Sam, joka asuu suurperheen keskellä lukuisten sukulaisten ympäröimänä, on Julian paras ystävä ja rohkaistuu Julian seurassa huomattavasti. Tunteellinen ja perhekeskeinen Sam häviää toisinaan kirjojen maailmaan ja uskaltaa turvautua ystävänsä apuun tarpeen tullen, vaikka auttaja olisikin tyttö.

Samin ja Julian päivät koostuvat arkiaskareiden ja -elämän opettelusta: pyykinpesua, kaupassa käyntiä, pikkusisarusten hoitamista, ruoanlaittoa, sairastamista, sukulaisen luona vierailua. Lettuja tehdessä tomusokeri kuorruttaa hetken kuin taikapöly, pyykkiä pestessä tulevat puhtaiksi koko huone ja itse hiiretkin, hiirivauvoille vaihdetaan vaippoja ja sairastaessa ihmetellään punaisia näppylöitä ja pysytellään visusti vuoteessa. Sitten mennään taas! Koska hiiritalon väki on kirjavaa, Julia ja Sam vierailevat toistensa kotien lisäksi eri asukkaiden luona: romukauppiaan, karkkikauppiaan, Samin sedän, jolla on erikoisia tatuointeja, ja Julian tädin, joka viettää sapattia.

Vaikka tarinat ovat osittain itsenäisiä, lyhyitä tuokioita Julian ja Samin arjessa, eräs kiehtova esine esiintyy useammassa luvussa: salainen lipas. Sitä säilytetään portaiden alla, sisältö ja sen tarkoitus pitää lukijan selvittää itse, sillä Julia ja Sam eivät paljasta sitä heti, eihän se sitten enää olisi salaista.

Kaikkeen uuteen suhtaudutaan innokkaasti ja ilolla, ennakkoluulot pölyttyvät ruokavarastojen vieressä vintillä. Jos jokin ei heti suju, se ei kaada hiiritalon seiniä, virheistä oppii. Uteliaisuus, oppimis- ja kokeilunhalu sekä muiden hiirten kannustava ja ymmärtävä suhtautuminen Samin ja Julian tekemisiin kantavat pitkälle. Siitä huolimatta, että hiiret ovat asuinympäristöltään ja luonteiltaan melko universaaleja, niissä on jotain tuttua ja turvallista, samaistuttavaa, lähes nostalgista. Kauniisti kuvitettujen tarinoiden maailma on avoin, täynnä kokeilemista ja kommelluksia, samaan aikaan aikuismainen ja yksinkertaisen lapsekas. Säpinää ja pienten hiirten tepsutusta riittää.

Näitä hiiriä ei kannata pelätä tai jahdata, sillä pehmoiset vaaleanharmaat Sam ja Julia ovat varmasti mielenkiintoista ja suloista seuraa, joilta on turvallista ja hauskaa oppia arjen askareita. Touhukkaiden päivien ansiosta näillä kahdella riittää kerrottavaa niin perheen pienemmille kuin vanhemmillekin. Tarinoiden lyhyyden, arkisten aiheiden ja kuvien paljouden ansiosta kirjaa voi lukea ja tutkailla myös vasta lukemaan oppinut koululainen.

Hiiritalosta ja sen asukeista, oheistuotteista, kirjastovierailusta ja oman hiiritalon rakentamisesta pääsee lukemaan lisää englanninkielisiltä kotisivuilta: http://www.themousemansion.com/.

AK

Shari Lapena: Hyvä naapuri (Suom. Oona Nyström, Otava 2017)

17.4.2017 Dekkarit

Anne ja Marco ovat pariskunta, joka elää elämää, joka ainakin ulkoapäin näyttää lähes täydelliseltä. He ovat puolivuotiaan suloisen Cora-tytön onnelliset vanhemmat, he asuvat hyvämaineisella asuinalueella kauniissa talossa, Anne on äitiyslomalla galleristin työstä ja Marcolla on menestyvä yritys. Vapaailtoina he seurustelevat naapuriensa kanssa viinilasin äärellä.

Yhtenä iltana Anne ja Marco ovat luvanneet mennä taas naapureilleen syntymäpäiväillalliselle. Ennen lähtöä heidän lastenvahtinsa kuitenkin ilmoittaa, ettei pääsekään hoitamaan Coraa. Anne haluaa jäädä kotiin, mutta Marco haluaa mennä Grahamin syntymäpäiville. Lopulta he päätyvät kompromissiin. Pariskunta päättää ottaa itkuhälyttimen paikalle ja sopivat käyvänsä puolen tunnin välein tarkistamassa, että Coralla on kaikki hyvin. Koska mikä voisi mennä pieleen? No tietenkin kaikki.

Kun Anne ja Marco palaavat yöllä kotiin, heitä odottaa joka vanhemman painajainen. Cora on poissa, vaikka puoli tuntia aiemmin hän oli nukkunut rauhallisesti pinnasängyssään. Paniikki valtaa vanhemmat. Kuka on voinut viedä heidän lapsensa? Kuka haluaisi heille pahaa? Vai voiko motiivina olla Annen varakkaat vanhemmat? Päivien kuluessa paineet kasvavat, kun rikostutkija Rasbach alkaa penkoa molempien vanhempien taustoja. Tutkinnan kuluessa vuosia rakennetut kulissit ovat vaarassa romahtaa. Kuinka hyvin edes Anne ja Marco tuntevat toisensa? Ja kestävätkö pari- ja perhesuhteet tämän tragedian?

Tykkäsin erityisesti kirjassa siitä, että siinä keskityttiin nimenomaan itse rikokseen ja sen selvittämiseen. Kirjassa ei siis vatvota esimerkiksi rikosta tutkivan poliisin yksityiselämää. Vaikka kyseessä on lapseen kohdistuva rikos, kirjassa ei kuitenkaan mässäillä liikaa väkivallalla. Päähuomio on enemmänkin ihmisten toiminnan analysoimisessa ja ihmisten välisten suhteiden kuvauksessa. Liian analyyttiseksi meno ei kuitenkaan mene, vaan aiemmin asianajajana ja englannin kielen opettajana työskennellyt Shari Lapena on kirjoittanut menevän ja otteessaan pitävän trillerin.

JG

Julian Fellowes: Belgravia (Suom. Markku Päkkilä, Otava 2016)

15.4.2017 Kaunokirjallisuus

Rakkautta, juonitteluja, upeaa ajankuvaa, vahvoja naisia ja vähän heikompia miehiä, yläkerran- ja alakerran väkeä, hevosrattaita ja värikkäitä iltapukuja. Tätä kaikkea on Julian Fellowesin Belgravia -romaani.

Tarina alkaa vuodesta 1815 kesäisestä Brysselistä. Sophia, nuori ja kaunis neito, on rakastunut aatelisperheen komeaan nuorukaiseen Edmundiin. Valitettavasti Sofia on vain armeijan muonittajan tytär ja näin ollen täysin epäsopiva vaimokandidaatti Edmundin kaltaiselle miehelle. Mutta kun Sophia vanhempineen saa kutsun Edmundin tädin Richmondin herttuattaren tanssiaisiin, alkaa Sophia ja hänen nousukas isänsä, James Trenchard, haaveilemaan, että kenties sittenkin naimakauppa olisi mahdollista. Ehkä sittenkin aatelinen suku voisi hyväksyä Sophian Edmundin vaimoksi? Samaan aikaan kuitenkin Napoleon joukkoineen marssii kohti kaupunkia ja asettaa näin Edmundin ja Sophian onnen vaaraan…

”Olisin valmis uhmaamaan vaikka lohikäärmeitä, kävelemään hehkuvilla hiilillä tai astumaan kuoleman laaksoon, jos uskoisin, että minulla on mahdollisuus voittaa teidän sydämenne.”

26 vuotta myöhemmin Anne ja James Trenchard elävät varakasta elämää Belgravia -nimisellä alueella Lontoossa. Samassa taloudessa asuvat myös Trenchardien poika Oliver vaimonsa Susanin kanssa. Kesän 1815 tapahtumat ovat jättäneet jälkensä perheeseen. Suuri salaisuus painaa Annea ja Jamesin ja kun Anne päättää tuoda salaisuuden julki Edmundin äidille lady Brockenhurstille, kenenkään elämä ei ole enää entisellään. Ei varsinkaan erään nuoren puuvillatehtailija Charles Popen, jonka elämä ja puuvillatehdas tuntuvat herättävän valtavan suurta kiinnostusta sekä James Trenchardissa että lady Brockenhursissa. Miksi kaksi hänelle täysin ventovierasta ihmistä ovat niin kiinnostuneita hänestä ja ovat valmiita sijoittamaan suuria summia rahaa hänen liiketoimiinsa? Samaa miettivät myös kateellisina Oliver Trenchard sekä John Bellasis, lady Brockenhurstin miehen veljenpoika, tuleva suvuntittelin ja omaisuuden perijä.

Downton Abbey -televisiosarjan luojan Julian Fellowesin romaani on oivaa lukuviihdettä kaikille historiallisen romaanin ystäville.

JG

Sanna Tahvanainen: Pikkumusta (Otava 2016, suom. Katriina Huttunen)

9.11.2016 Kaunokirjallisuus

Kuka on tämä salaperäinen nainen mustissaan, lyhyissä hiuksissaan ja savuke kädessään?  Coco Chanel purjehtii pariisilaisalonkeihin 1920-luvun alussa arvoituksellisena sydän murtuneena rakastajansa Boyn kuoltua auto-onnettomuudessa. Edellisessä teoksessaan Kuningatar Sanna Tahvanainen sukelsi kuningatar Victorian nahkoihin mutta tällä kertaa päähenkilönä esiintyy ranskalainen muoti-ikoni Gabriella ”Coco” Chanel. Kirjan tapahtumat keskittyvät 1920-luvun Pariisiin, jolloin Coco Chanel oli vasta nousemassa muotimaailman huipulle. Lukija pääsee todistamaan kuuluisan hajuveden Chanel 5:n ja yhden kuuluisimman muotiluomuksen pikkumustan luomisprosessia.

”Nainen on vapaa vasta sitten kun hän ei muista, mitä hänellä on yllään. Silloin vaatteet istuvat niin kuin pitää. Naisen on voitava kulkea ulko-ovea pidemmälle. Hänen on voitava tehdä työtä. Hänen on voitava nousta autoon ja laskeutua autosta.”

Tahvanainen luo kuvan ristiriitaisesta naisesta, joka vaati niin itseltään kuin ympäriltään olevilta ihmisiltä paljon. Hän kaipaa rakkautta ja läheisyyttä, mutta ei päästä ketään lähelleen, vaikka rakastajia ja ystäviä piisaa. Hän vaikenee lapsuudestaan, keksii valheita ja tarinoita kerrottavaksi. Hän ei paljasta kuinka pienenä leikki hautausmailla järjestämällä kuvitteellisia päivälliskutsuja. Aikuisena hän taas nukkuu silkkipyjamassaan, kietoutuu helmiinsä, kantaa jatkuvasti saksia kaulassaan käskyttäen alaisiaan. Lopulta parfyymi, vaatteet, helmet ja itsenäisyys ovat Cocolle kaikki kaikessa.

 ”Totta kai naisten on itse valittava oma parfyyminsa. Nykyään naiset käyttävät parfyymeja, jotka ovat saaneet lahjaksi miehiltä. Se on aivan väärin. Naisten on käytettävä tuoksua, josta he itse pitävät. Niillä, jotka eivät käytä parfyymia ei ole tulevaisuutta.”

Minulle Coco Chanel on tuttu vain vaatemerkkinsä kautta, jonka vuoksi Tahvanaisen romaani jätti nälän saada tietää enemmän tästä kiehtovasta naisesta. Vaikka päähenkilönä on todellinen historiallinen henkilö, myöntää Tahvanainen, että hän on ottanut joitakin taiteellisia vapauksia ja muuttanut tiettyjä yksityiskohtia tarinaansa sopivammaksi. Koska en ole aiemmin tutustunut Chanelin elämäntarinaan jäi Coco hahmona välillä hieman etäiseksi ja irtonaiseksi, koska hänen elämäänsä seurataan vain kymmenen vuoden ajan. Tästä huolimatta kirja oli viihdyttävä aikamatka 1920-luvun seurapiireihin ja muodin maailmaan.

Loppuun on pakko antaa erityismaininta kirjan kannelle. Nähdessäni ensimmäistä kertaa Pikkumustan, oli se rakkautta ensi silmäyksellä. Voi kuinka ihana kansi. Yksinkertainen mutta tyylikäs aivan kuin pikkumusta.

thumbnail_20160827_204535

 ”Kirjat ovat hänen parhaita ystäviään. Jos hänellä olisi tytär, hän opettaisi tälle, että romaaneissa on kaikki, mitä tarvitsee tietää elämästä. Aivan kaikki.”

 JG

Miika Nousiainen: Juurihoito (Otava 2016)

24.10.2016 Kaunokirjallisuus

Katsoessani peiliin ja avatessani suuni näen aina tuon vinon alahampaan, jota on vuosien saatossa pyritty oikaisemaan useaan otteeseen, mutta hammas ei ole liikkunut mihinkään. Ehkä syy on siinä, että tuo kyseinen hammas on myös täysin samanlainen ja juuri yhtä vino myös äidilläni ja isoisälläni.  Tuota hammasta katsellessani mietin kuinka tärkeää on tietää omat juurensa, mistä tulee ja mitkä kaikki asiat tekevät sinusta juuri sen minkälainen olet.

Miika Nousiaisen Juurihoito romaanissa eronnut copywriter Pekka istahtaa hammaslääkäri veljensä tuoliin ja siitä alkaa seikkailu johon kumpikaan ei tiennyt joutuvansa. He päätyvät etsimään isäänsä monen mutkan kautta Australiaan asti. Matkalla he tapaavat myös sisaruksiaan joiden olemassa olosta he eivät aikaisemmin tienneet.

Juurihoito-romaani on kertomus hammaslääkäristä ja hammaslääketieteellisestä toimenpiteestä, mutta ennen kaikkea se on tarina siitä kuinka tärkeää on tietää juurensa ja kuinka monimutkainen menneisyys meillä voikaan olla. Koin myös, että Miika Nousiaisen Juurihoito-romaani on myös tarina onnesta ja opetus siitä kuinka perheen ei aina tarvitse olla ydinperhe, vaan perhe voi myös olla sellainen minkälaiseksi me itse sen muodostamme.

En aikaisemmin ole lukenut Miika Nousiaisen romaaneja, mutta heti Juurihoito-romaanin luettuani tartuin myös Miika Nousiaisen Maaninkavaara-romaaniin. Ihastuin Juurihoito-romaanissa Miika Nousiaisen kepeään, mutta asialliseen kieleen. Juurihoito-romaania lukiessani nauroin ääneen, mutta samalla kirja oli myös hyvin asiallinen ja pintaa syvemmälle menevä. Miika Nousiaisen Juurihoito-romaani oli juuri sellainen mitä hyvältä kirjalta toivoo, se naurattaa, se itkettää ja se herättää kysymyksiä.

Romaanin luettuani katsoin myös uudella tavalla tuota vinoa hammastani. Kuinka pitkälle sen tarina ylettyy ja kuinka monella esi-isälläni hammas on ollut juuri samanlainen, täysin vino.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

ES

Kirjaa on saatavissa Turun Kansallisen Kirjakaupan myymälästä. (Saatavuus voi vaihdella.)

 

Julie Murphy: Dumplin (Otava, 2016, suom. Peikko Pitkänen)

9.7.2016 Kaunokirjallisuus, Nuortenkirjallisuus

ISOSTI TAI EI OLLENKAAN.

Kuva1817

Willowdean on 16-vuotias texasilainen tyttö, joka omien sanojensa mukaan on läski. Hän on kuitenkin itseensä täysin tyytyväinen (ainakin uskoo näin olevan), kunnes työpaikan hottis Bo kiinnostuu hänestä. Willowdean ei voi uskoa, että hänen ihastuksensa voisi myös olla häneen ihastunut, mutta antautuu silti Bon suudelmille aina uudelleen ja uudelleen kesän aikana.

Ongelmaksi nouseekin Willowdeanin itsetunto, joka aiheuttaa hänelle kammottavan olon jos Bo hyväilee hänen vartaloaan (hän siis koskee läskeihin!) tai Willowdean yrittää kuvitella heidän kulkevan julkisesti yhdessä (ihmisten katseet, kun läski ja hottis kulkevat yhdessä!). Willowdean siis päättää jättää Bon ja päätyy pian treffeille isokokoisen Mitchin kanssa. Mitch on selvästi ihastunut, mutta Willowdean ei voi unohtaa Bota. Tämä lopulta johtaa tietenkin ikävään tilanteeseen, mutta tuo Willowdeanin lähemmäs tietoisuutta siitä, mitä hän itse haluaa.

Willowdean on koko ikänsä ollut ylipainoinen. Tämä ei miellytä hänen äitiään, joka on nuorena laihtunut ja voittanut paikalliset Miss Teen Blue Bonnet-missikisat. Äiti on edelleen kantava voima kyseisissä kisoissa ja mahduttaa itsensä joka vuosi alkuperäiseen voittoasuunsa. Willowdeanin tukena ja turvana on ollut hänen äitinsä sisko Lucy, joka asui heidän kanssaan. Willowdeania ja Lucya yhdisti rakkaus Dolly Partoniin sekä lihavuus. Lucy oli todella lihava ja hän kuoli terveysongelmiin kun Willowdean oli 15.

Vaikka Lucy on poissa, onneksi Willowdeanilla on paras ystävänsä Ellie aina tukenaan. Tosin Ellie on lähiaikoina alkanut hengailla työpaikkansa laihojen tyttöjen kanssa, jotka eivät arvosta Willowdeania. Lopulta tilanne päätyy siihen, että Ellie ja Willowdean sanovat toisilleen asioita, joita kumpikaan ei halua kuulla ja ystävyys katkeaa. Willodean on siis tilanteessa, jossa rakas täti on poissa, paras ystävä ei puhu hänelle ja kaksi poikaa toivoo häneltä jotain, mitä hän ei osaa kummallekaan antaa.

Mikä siis on ratkaisu ongelmaan? No Willowdean kyllästyy ympärillään olevaan missikisahömpötykseen ja päättää ilmoittaa itsensä mukaan kisaan. Tästä seuraa kaikenlaista uutta ja ihmeellistä, kuten korkkareillakävelytreenit drag queenin opastuksella ja uusia yllättäviäkin ystäviä. Kun kisat ovat ohi, on kaikki taas hyvin, mutta mikään ei ole niin kuin ennen.

Jos rakastat koskettavaa, naurattavaa hömppää, jolla on syvempikin tarkoitus, tämä on sinun kirjasi. Kirja sopii erinomaisesti nuorille lukijoille, mutta myös vanhempi lukija saa tästä tarinasta varmasti paljon irti. Loistava kirja mihin vuodenaikaan tahansa; erinomainen vaikka ranta- tai mökkikaveriksi kesällä.

VN

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Kirjan saa tilattua Turun Kansallisen Kirjakaupan verkkokaupasta tai ostamalla suoraan myymälöistämme.